keskiviikko 5. helmikuuta 2014

päivitystä

luin eilen läpi toisen blogini   - olin ajatellut poistaa sen kokonaan.
vaan enpä poistakaan, linkitän sen tähän

oli  hyvä lukea äidin hoitamisesta, nähdä taas ne käsikuvat. ja kiva lukea ihanuuden ilmestymisestä ja siniovisessa touhuilusta ja sen puutarhasta (jonne yllättävää kyllä ei ole ikävä. tämä vanha rivitaloasunto on niin sopiva ja kiva.)

mä oon aina ajatellu olevani paljon lukeva ja kirjoittava luontoihminen.

paljon mä luenkin - ja olen kirjaihminen, kirjat siis esineinä vetoaa ja vie viimeisetkin rahat, jotkut kirjat vain on pakko omistaa. osan voi lainata kirjastosta.
jossain vaiheessa oli muutama vuosi(ko?), jolloin en pystynyt lukemaan, kirjat kyllä edelleen kulkivat mukana, mutta mikään ei oikein vetänyt. 

päiväkirjaa olen kirjoittanut aina siihen asti kun aloin enemmän opetella ikonien maalausta, sitten se jäi. niinkuin ikonien maalauskin...toistaiseksi? vai liittyivätkö nuo yhteen? siitä on joka tapauksessa vuosia, ehkä päiväkirjat jäi viime vuosituhannelle? kirjakaapin oven taus on täynnä päiväkirjoja ja -vihkoja, joita joskus kuvittelen...

luonto sitten. seison ikkunassa ja katselen lintuja ruokintapaikalla. ja muistan hoitokoirien kanssa kulkemista siniovisen ympäristössä, pelloilla ja metsissä - jolloin suunnittelin oikeaa retkeilyä, kahvitermarin ja ihanuuden kanssa, keväällä, korkealle mäelle mistä näkyy järvi....tai kun kahlasin siellä koskikarapurolla...tai melomista -käytiinkin kerran ihanuuden kanssa viime kesänä systerin inkkarilla - niin ja olinhan mä sienessä riitan kanssa, uitiinkin. mutta että luontoihminen, että lähtisin metsiin ja pitkin? vaeltamaan ja tulille,oikeasti? laavun annoin muutossa kummityttärelle, sille joka on pohjoisista poissa....

päivän linnut (koko talven tähän asti):
urpiaisia, joukossa pari tundraurpiaista
viherpeippoja
sini- ja talitiaisia
kuusitiainen (joita kilmu on nähnyt kaksi)
käpytikka
keltasirkkuja
varpusia ja pikkuvarpusia

harakoita, naakkoja, variksia
pähkinähakki ylilennolla

luettuja
markku heikkilä & antti tentz, merkintöjä ob-joelta
salman rushdie, joseph anton muistelmia 
torsti lehtinen, kainin merkki
paul-erik haataja, jenkki
tri eben alexander,  totuus taivaasta
 (miksi ihmeessä Proof of Heaven: A Neurosurgeon's Journey into Afterlife on täytynyt suomentaa "totuudeksi" taivaasta ja alaotsikko "tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus" - en edes tarttunut kirjaan kaupassa - sain ystävältäni lainaksi...ja luin kun pääsin noiden juttuje ohi...)

kesken edelleen 
leena valkeapää, luonnossa, vuoropuhelua nils-aslak valkeapään tuotannon kanssa
panelius, santti, tuusvuori, käsikirja
a.e. nordenskiöld, vegan matka euroopan ja aasian ympäri, I osa
....ja monta muuta

4 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa, kun taas löysin tänne ja lukiessani postausta hymyilytti tuo retkeilumietiskely ;) Ihan samanlaista olen täällä pohtinut jo pari vuotta, tarttis varmaan jo toteuttaakin jotain...ja tunnen kyllä olevani täysin luontoihminen :)
    Minulla on lukemistaan odottamassa yhä tuo Riikka Pelon Jokapäiväinen leipämme. Se odottaa sitä oikeaa fiilistä ;))

    VastaaPoista
  2. moi! kiva kun tulit. pelo unohtuikin mun luetuista! se on aluks vähän vaativa, ennenkuin tajuaa kuka kulloinkin on äänessä, mutta ehdottoman hyvä!

    viime syksyn luettuja vielä hirvisaaren minä, katariina ja me, keisarinna, huippuhyvät.

    VastaaPoista
  3. Hei darling, rakkautta ja valoa elämääsi:) Kiva juttu että olet täällä:) Karjalan kunnailla olen tällä hetkellä Moskun kanssa... joskus ruukasimme ennen käydä metsälläkin, tai siis mies kävi ja minä vain ihmettelin ja kuuntelin kauniin ajokoirani huikeaa haukkua ja huusin jänikselle, että älä vain tule tänne:) mutta ne ajat ovat ikuisesti ohi.

    Nuotioidaan joskus ja vaelletaan, usein hölkkäämme juuri Moskun kanssa juuri siellä missä Sudet kulkivat Villin Lännen poikki. Sainevan metsäpelloilla oli susiemokin takavuoisina pentuineen. Nyt kai ne on ammuttu kaikki jo sukupuuttoon? Tähtitaivasta on ihailtu ja tikkaakin ihmetelty portaanpielen linturuokalassa. Suunnilleen kaikki mainitsemasi linnut, lukuunottamatta pähkinähakkia ja urpiaisia on vieraillut minullakin.

    Proof of Heavenia olen tsekannut sen verran ettei se kiinnostanut sen enempää kuin muutkaan vastaavat tarinat. Olen lukenut niitä joskus pilvin pimein, myös surukirjoja ja kuolemateemoja on tullut aikoinaan kahlattua hyllymetreittäin. Omat runoni olivat osaksi kuolema-aiheisia jo 30 vuotta sitten?

    Lukemiseni rajoittuu etupäässä tietokirjoihin, tarinoihin, satuihin ja dokumentteihin, muutama eläintarinakin mahtuu joukkoon. Yllättäin luin Utrion vanhoja kirjoja joulun jälkeen pari kappaletta ja yhden Setonin. Tunsin vain pettymystä.

    VastaaPoista
  4. kiitos mustis-darling <3 samoin sinulle sinne
    karjalan kunnaille! kiva kun olet siellä - tässähän voisi ihan pikkuisen elätellä toiveita kohtaamisestakin!!!?? sitten ainakin vaellellaan siellä täällä kun pääsen sinne villin lännen maille.
    sit nuo kirjat. proof of heaven on jollain tapaa hyvä...jäi mietityttämään ja oikeastaan pitäisi selata vielä, mutta en oikein kuitenkaan tiedä.... sun runoja voisin lukea vielä joskus kunnolla. mä en ole utrioon koskaan oikein päässyt kiinni,jonkun piritan olen lukenut. mutta setonit! mulla on varmaa viel hyllyssä joku eläinkirja. tuo mainitsemani käsikirja on nimenomaan KÄSIkirja, kirjoittajat anatomi, neurolologi ja filosofi - ja vegan matka sitten! vanhahtavine kielineen... mutta tuo merkintöjä ob-joelta, siinä on hienot kuvat mutta ne merkinnät olis tarvinu vähän toimittamista, vaikka ne "pelkkinä" muistiinmerkintöinä on säilyttää haluttukin.

    VastaaPoista