riemukasta oikeaa titityytä kuului tänään talvisen oloisessa säässä! ensimmäinen tänä - hmh- keväänä. ti-tyytähän on kyllä kuulunut ja tyy-tiä ja muita uusia sovelluksia jo vaikka kuinka paljon, mutta tämä yksilö oli varmaankin kuunnellut isoäitiään tai oli muuten perinteen harrastaja.
tämä päivä oli lintupäivä pitkästä aikaa. ruokintapaikalla iso parvi urpiaisia, koiraat ah niin hehkuvan punapäisinä ja -rintaisina, tali- ja sinitiaisia ja viherpeippoja, joiden keltaiset myös loistavat jo.
luin muistokirjoitusta tuonilmaisiin siirtyneestä tea istasta: hän oli lintuihminen! kirsikka moring kirjoittaa hesarissa, että kymmenet lintulajit tulivat heti paikalle, kun ista astui puutarhaansa...ja linnuilla oli nimet, samat pariskunnat palasivat joka kevät.
mietin, olisiko siniovisessa voinut tapahtua samaa, jos sinne olisin jäänyt asumaan. ainut mitä sieltä oikeastaan kaipaan, on linnut. siellä kävi yhtenä keväänä nokkavarpunenkin! ja rautiaisen näin siellä ensimmäisen kerran ja eräänä talvena pihaan asteli fasaaniherra... pyrstötiaisten parvet poikkesivat säännöllisesti. ensimmäisenä keväänä tiellä asteli sepelkyyhkypari, joka selvästikään ei pitänyt minun muuttamisestani reviirilleen. joutsenet suorittivat päivittäiset ylilennot ja kurkien huuto kuului lähipellolta.
ehkä tänä keväänä lähden aamuisin linturetkille...metsiin ja rantaan ja pitkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti