äiti siunattiin lauantaina.
minun pitää mennä koirulaan viikoksi.
en haluaisi lähteä kun siellä on vaikea olla.
haluaisin lähteä jonnekin pois.
muualle, kauas.
pois tästä.
kotona aukoo nuppujaan clivia, viiskymppinen kasvi jonka kummityär toi vuosia sitten ja joka nyt ensi kerran kukkii, minulla.
keväällä neljä kukkaa avannut valkoinen orkidea alkoi lauantaina tiputtaa kukkiaan.
äidin kuolinpäivänä oli takapihan krassit täynnä keltaisia, punaisia, oransseja kukkia.
sain lilliltä orkidean, valkoisissa kukissa tummanpunainen keskusta.
tapaan keskiviikkona lillin kylän kahvilassa. tulen vaikka taksilla.
kerään viimeiset tuoksuherneen kukat ja nuput mukaan nallelaan.
kerään kamat,koneen, kirjoitusvälineet ja kalenterin ja vaatteita ja soitan taksin ja menen.
jääkaapista pitää muistaa ottaa ruuat mukaan.
hautajaisissa oli ihanaa lohisoppaa ja täytekakkukahvit.
minun pitää saada syömiseni kuntoon enkä minä jaksaisi.
itkettää vain.
väsyttää niin.
vaikkei enää tarvi ravata sairaalassa-
tai juuri siksi.
maanantai 10. syyskuuta 2012
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
mustavariksia ja meriharakoita
mä oon nähny mustavariksen tätä ennen kerran.
menin siis tarkistamaan suuresta lintukirjasta,johon olen havaintojani merkkaillut.
no,mustavariksen kohdalla on rasti -mutta merkintä "kevät -81"!
muistan ihan varmasti, kuinka kouluaikaan kerroin isälle sen nähneeni - ja se oli totisesti paljon aikaisemmin.
isäkin kuoli jo -72.
jokin aika sitten isolla valkoisella ylös ajaessamme olin näkevinäni mustavariksia haaransillan ympyrässä. silloin se jäi tarkistamatta, mutta tänä viikonloppuna niitä oli siellä taas! ja ne ovat mustavariksia! niitä oli myös kempeleen eteläisessä liittymässä lauantaina ja haaransillalla tänään, noin kymmenkunta.
torstai-iltana oli oulun satamassa meriharakoita, ihana mustavalkoinen lintu punaisine nokkineen ja jalkoineen! niitä olin aikaisemmin nähnyt turussa vepsän saaressa muutama vuosi sitten.
niitä oli pareittain ja jokunen yksinäinen sataman alueen nurmikoilla lokkien seassa. ehkä kymmenen kaikkiaan. meriharakka on saaristolintu, mutta saattaa pesiä myös sisämaassa "puuteollisuuden läheisyydessä kuorikasoilla", ja kuten kerran tiitsan kuvablogista (http://tiitsankuvablogi.blogspot.fi) huomasin, tässä melko lähelläkin!
lumijoen varjakassa uiskenteli pari sorsaemoa poikasineen: tukkakoskelo ja luultavasti tavi. tavin pienen pienet pallerot huvittivat meitä sukeltelemalla, plopsahtamalla kuin pienet korkit veden alle ja taas ylös.
tänään alaspäin ajellessamme näkyi pitkästä aikaa kurkiparvi, toistakymmentä yksilöä pellolla syömässä. myöhemmin vielä yksi pariskunta. kaikki ilmeisesti pesimättömiä yksilöitä.
torstaina hyppäsin padasjoelta ison valkoisen matkaan. teiden pientareet ovat parhaassa kukassa: puna-ja valkoapilaa, angervoa, virmajuurta, kissankelloja, päivänkakkaraa, mataraa, kultapiiskua, horsmaa, hiirenvirnaa, niittynätkelmää, kurjenkelloa...tietenkin jossain vielä myös lupiinia - ja sitten yllätys: maariankämmekkää!
eilisellä moottoripyöräreissulla sai nauttia myös niiden tuoksuista.
maanantai 20. helmikuuta 2012
päivän linnut
päivän ensimmäinen lintuhavainto: pelkkiä jälkiä.
koirat olivat jo haukkuneet (olen siis virassani koirienhoitajana su-ke), että harakat vievät pihalta heidän vartioimattomat luunsa.
päästin koirat ulos, ja kas:
ei tuiskua, ei tuulta, ei pakkasen pauketta! paksu valkoinen lumi peitti pihan - osa kirjottu linnunjäljillä luukokoelman ympärillä.
pari astetta plussan puolella, pilvipeite rakoilee, aurinko alkaa paistaa.
ruokintapaikalla on vilskettä. koirien päiväunien aikaan sen valloittavat harakat ja naakat.
muutoin päivän saldo:
talitiaisia
sinitiaisia
viherpeippoja
urpiaisia
käpytikkoja
tiklejä
ja juuri nyt: harmaapäätikka!
hesarista luin joensuun yliopiston puutarhan, botanian lakkauttamisesta ja samassa artikkelissa mainittiin, että yksi keskeisistä kasvitieteellisistä puutarhoista sijaitsee oulussa. siis sitä guuglaamaan - sinnehän on joskus mentävä! sivustolta löysin -paitsi monia mielenkiintoisia kasvilinkkejä, myös kiinnostavan blogin urbannature oulu, linkki mun lukulistassa.
hesarista luin joensuun yliopiston puutarhan, botanian lakkauttamisesta ja samassa artikkelissa mainittiin, että yksi keskeisistä kasvitieteellisistä puutarhoista sijaitsee oulussa. siis sitä guuglaamaan - sinnehän on joskus mentävä! sivustolta löysin -paitsi monia mielenkiintoisia kasvilinkkejä, myös kiinnostavan blogin urbannature oulu, linkki mun lukulistassa.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
ikäväviikonloppu
jo keskiviikosta alkaen väsytti niin.
vietin kotipäiviä, vain torstaina kävin kaupassa ja äitiä katsomassa.
perjantaina tajusin, että tuleva koirienhoito alkaakin jo sunnuntai-iltana - ja ahdistuin, vaikka hyvin tiesin, ettei minun tarvinnut ajatella sitä vielä.
ja sit oli ikävä.
kun en lähtenytkään ihanuuden luo, niinkuin oli suunniteltu.
nukuin vain.
ja näin unia.
kiipesin seinähyllylle, jolla istui ihmisiä ja loikin anteeksipyydellen ja ylemmäs kiiveten heidän ylitseen: "mun pitää mennä äitiä ja pikkuveljeä katsomaan..."
"eikö ne nyt aikuiset kahdestaan selviä?" kysyi joku.
"äiti on 92-vuotias ja pikkuveli kehitysvammainen", vastasin.
menin sitten äidin luo, joka makasi keittiötuoleista tehdyssä sängyssä, pääpuolella kaksi mustaa tuolia.
"eikö sinun olisi parempi olla tuolla sängyssä?"
äiti vastasi kauhean agressiivisena jotain kielteistä, johon äkkiä tyynnyttelin, että ole siinä vain jos voit...
hetken kuluttua hän oli siirtynyt naapurihuoneen sänkyyn ja minä ihmettelin hoitajille, miten hän oli onnistunut...
joku hoitaja vain kohautti olkiaan.
liikuntakyvytön äiti on elokuun alusta ollut vuodeosastolla, kun emme enää pystyneet hoitamaan häntä kotona - ja pikkuveli on kuollut 35 vuotta sitten.
nyt olen koiria hoitamassa, eikä tänne tulo ahdistanut yhtään...
systeri lähti huonon kelin takia jo päivänvalolla kaupunkiin.
torstai 16. helmikuuta 2012
en sitten mennytkään illalla sairaalaan.
ajattelin mennä tänään heti yhdeltätoista.kahdentoista jälkeen siellä sitten olin: äiti oli suihkutettu ja syötetty, eikä jaksanut herätä, juuri ja juuri tajusi minut.
kävin pankissa viemässä hänen hoitolaskunsa ja tyhjentämässä oman tilini.
kymppiä vaille viimeiset rahani sijoitin pieneen pulloon j. p. chenet'n punkkua, 3,55e ja kananmuniin, jauhelihaan,voihin, muutamaan jugurttiin ja leikemakkaraan,niin ja vessapaperiin, yht. 10,70e.
kirjastossa palautin entiset
P.D. James, Majakka
Henning Mankell, Likainen enkeli
Gary Snyder, Erämaan opetus (mielenkiintoisen näköinen Savukeitaan pikku kirja, jota en saanut luettua, Tero Tähtisen suomentama)
Kirjokintaat ja -neuleet
ja lainasin
20+12 muotoilutarinaa Helsingistä, toim. Katja Hagelstam, Piëtke Visser & Eva Lamppu
Olli Lehto, Perhosten värittämä maailmani
Maarit Verronen, Kulkureita & Unohtajia ja Kirkkaan selkeää (uusin oli houkuttelevasti siinä tiskillä mutta varattu)
Liza Marklund, James Patterson, Postikorttimurhat
P.D.James, Yksityispotilas
verronen on yks mun suosikkikirjailijoista. eniten kai olen tykännyt yksinäisestä vuoresta ja luolavuosista, vähiten normaalista elämästä - jos nyt muistan kirjojen nimet oikein.
p.d. jamesilta luin pitkästä aikaa majakan, jonka toivoin aina vain jatkuvan - ehkä juuri sen saarielämän kuvauksen takia.
kirjastotädin suosituksesta luin mankellin muistaaksei uusimman, likaisen enkelin: todella hyvä. kertoo ruotsalaisesta tunturin juurella kasvaneesta tytöstä toissa vuosisadalta, miten hän tuli kaupunkiin ja joutui pitkän linjan laivalle, josta jäi itä-afrikkaan. asettui hotelliin, joka paljastui ilotaloksi, jonka johtaja hänestä tuli.
ajatuksia herättävä kirja nimenomaan afrikan valkoisen asuttamisen alkuajoilta ja sitä myöten rasismin synnystä.
kirjokintaita ja -neuleita olen pitänyt monta kuukautta,mutten saanut kuitenkaan tehtyä siitä mitään...
lisäksi mulla on lainassa
Jacques Bonnet,Kirjaston henget jota luen ja merkkaan sivuja - siinä vain kiusaa se, että kirjoittaja mainitsee valtavasti minulle täysin vieraita, ranskalaisen kielialueen kirjoja!
jatkolainassa
Volter Kilpi, Alastalon salissa,jossa olen lukenut toisen luvun, jossa Pukkila kävelee Alastalon salissa peräsohvaan istumaan (24 s.) ja aloittanut kolmannen, jossa Härkäniemi valitsee itselleen piippua Alastalon piippuhyllyltä ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä (seuraavat 71 sivua). luen alastaloa karppifoorumin lukupiirissä.
päivän linnut:
varpuset sirkuttivat naapurin orapihlaja-aidassa ja viherpeipot takapihan kuusessa virittelivät surinaansa. kuusamassa roikkuvissa talipalloissa naakkoja.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
lupa olla
tänään mä oon vain ollut.
mitään muuta en ole saanut aikaan kuin tämän uuden blogin.
jaksamaton, saamaton olo.olin aamusta lähdössä lenkille - vieläkään en ole mennyt.
ajattelin jo antaa itselleni luvan olla menemättä äidin luo, mutta jos tästä kuitenkin lähtisi ulos...sitten voisi koukata sairaalan kautta...
huomenna menen kirjastoon ja vien äidin hoitolaskun pankkiin.
tiskata pitäisi, siivota keittiö, viedä roskat.
pestä pyykkiä.
järjestää kirjoja!
ei.
mä en jaksa.
mä meen sänkyy.
jos sitten lenkille?
oma blogi
mä oon diletantti.
vuosia sitten maila hakalan ja kristiina annalan omaoksa-kurssilla diletanttius muuttui positiiviseksi ominaisuudeksi.
vaikka edelleen ihailen intohimoisia ihmisiä, niitä jotka paneutuvat asioihin, pyrkivät tekemään viimeisen päälle, antamaan kaikkensa, kehittymään yhä eteenpäin, niitä jotka osaavat ja tahtovat ja ennenkaikkea tietävät mitä tahtovat -
niin alan vähitellen kumminkin arvostaa itseäni monista asioista kiinnostuvana ja innostuvana - ja kaikkea omalla tavallani tekevänä.
ja pyrin eroon vertailusta.
niinkuin nyt tässä blogimaailmassa.
täällä on toinen toistaan ihanampia ja upeampia blogeja, kirjoituksia,kuvia.
mä nyt vaa aluksi kirjoitan.
tai teen mitä teen.
kivitaskukin lentää yhtäkauas kuin albatrossi
kivitasku pesi aikoinaan kotipihan kiviaidassa -sitten meni vuosikymmeniä kunnes sen taas kerran tapasin ja nyt osui silmiini tuo kiintoisa juttu sen muuttomatkoista.
vuosia sitten maila hakalan ja kristiina annalan omaoksa-kurssilla diletanttius muuttui positiiviseksi ominaisuudeksi.
vaikka edelleen ihailen intohimoisia ihmisiä, niitä jotka paneutuvat asioihin, pyrkivät tekemään viimeisen päälle, antamaan kaikkensa, kehittymään yhä eteenpäin, niitä jotka osaavat ja tahtovat ja ennenkaikkea tietävät mitä tahtovat -
niin alan vähitellen kumminkin arvostaa itseäni monista asioista kiinnostuvana ja innostuvana - ja kaikkea omalla tavallani tekevänä.
ja pyrin eroon vertailusta.
niinkuin nyt tässä blogimaailmassa.
täällä on toinen toistaan ihanampia ja upeampia blogeja, kirjoituksia,kuvia.
mä nyt vaa aluksi kirjoitan.
tai teen mitä teen.
kivitaskukin lentää yhtäkauas kuin albatrossi
kivitasku pesi aikoinaan kotipihan kiviaidassa -sitten meni vuosikymmeniä kunnes sen taas kerran tapasin ja nyt osui silmiini tuo kiintoisa juttu sen muuttomatkoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)