mä oon diletantti.
vuosia sitten maila hakalan ja kristiina annalan omaoksa-kurssilla diletanttius muuttui positiiviseksi ominaisuudeksi.
vaikka edelleen ihailen intohimoisia ihmisiä, niitä jotka paneutuvat asioihin, pyrkivät tekemään viimeisen päälle, antamaan kaikkensa, kehittymään yhä eteenpäin, niitä jotka osaavat ja tahtovat ja ennenkaikkea tietävät mitä tahtovat -
niin alan vähitellen kumminkin arvostaa itseäni monista asioista kiinnostuvana ja innostuvana - ja kaikkea omalla tavallani tekevänä.
ja pyrin eroon vertailusta.
niinkuin nyt tässä blogimaailmassa.
täällä on toinen toistaan ihanampia ja upeampia blogeja, kirjoituksia,kuvia.
mä nyt vaa aluksi kirjoitan.
tai teen mitä teen.
kivitaskukin lentää yhtäkauas kuin albatrossi
kivitasku pesi aikoinaan kotipihan kiviaidassa -sitten meni vuosikymmeniä kunnes sen taas kerran tapasin ja nyt osui silmiini tuo kiintoisa juttu sen muuttomatkoista.
Luin kai saman kivitaskun muuttomatkan, huikeata lentoa niin pieneltä. Lauttasaaressa asuessani, kivitasku teki pesän kerrostalomme takapihalla olevaan luonnonkivimuuriin. Katselin ikkunastani, kun poikaset opettelivat lentämään. Äänestä tunsin linnut.
VastaaPoistaniin on! en ollut aikaisemmin hoksannut sen pitkiä muuttomatkoja.
Poistaminä seurasin kerran ikkunasta silkkiuikun pesäntekoa ja hautomista (ja sitten ykskaks pesä oli tyhjä!) ja puukiipijän poikueen lähtöä männynrungolta.
tällainen lintubongaus sopii mulle hyvin :)